Juha Tapio

Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kalliomäki on visioinut vasemmistopuolueiden, vihreiden ja pienten puolueiden yhteishallitusta vaihtoehtona porvaririntamalle. Varmaankin vaalitappio ja kestohallituspuolueen joutuminen oppositioon ovat masentaneet demareita. Demaripuolueen todellisesta halusta reivata kurssiaan vasemmalle ei kuitenkaan oli näyttöjä. Kalliomäen ajatuksia on kommentoitu myös Vasemmistoliitossa.

Vasemmistoliitossa on henkilöitä, jotka ajattelevat edustuksellisen porvarillisen demokratian estradien olevan ainoita väyliä vaikuttaa asioihin. Joukkoliikkeiden ja kansalaisten omaehtoisen toiminnan merkitystä ei tunnusteta, vaan uskotaan asioiden järjestyvän herraseurassa kaupunginhallitusten ja maan hallituksen pöydän ympärillä.  

Osallistuminen hallitukseen ei koskaan saa olla itseisarvo. Jos hallitukseen joskus osallistutaan, mennään sinne tekemään kansalaisten kannalta hyvää politiikkaa. Ja mikä tärkeintä, kansalaisten tuella. Vasemmistoliiton tie hallitukseen voi kulkea ainoastaan vaalivoiton kautta. Vain vahva puolue voi vaikuttaa riittävästi hallitusohjelmaan. Muussa tapauksessa Vasemmistoliitto on hallituksessa pelkästään huonon politiikan takuumiehenä ja tekijänä.

Vasemmistoliiton tulevaisuus on avoin ja haasteellinen. Nyt on aika terävöittää ideologista linjaa ja aktivoitua. Puolue voi voimistua ja vaikuttaa asioihin vain yhdessä kansalaisten kanssa. Tuleviin hallituksiin osallistumisesta ei vielä pitkään aikaan kannata edes puhua. Sen sijaan on rohkeasti analysoitava mennyttä: Myös sitä surkeaa hallituspolitiikkaa, jossa Vasemmistoliitto oli mukana edellisen laman jälkeen.　

Lainsäädäntö takaa kansalaisille pääsyn hoitoon määräajan kuluessa. Hoitotakuu velvoittaa kuntia. Valtion viranomaiset voivat määrätä sanktioita, jos takuuta ei noudateta. Hoitotakuuta kuitenkin rikotaan jatkuvasti. Osa kunnista ei tahdo rahapulassaan selviytyä lakisääteisistä tehtävistä. Toiset kunnat, kuten Oulu, eivät noudata hoitotakuuta, vaikka siihen olisi varaa.

Huolimatta monista ylijäämäisistä tilinpäätöksistä hoito- ja palvelutakuut eivät toimi Oulussa. Toimeentulotukea ei kyetä myöntämään säädetyssä ajassa, lastensuojelun tarpeen selvitys kestää reilusti yli maksimiajan ja jonot erikoissairaanhoitoon venyvät yli sallitun kuuden kuukauden.

Suun terveydenhuolto on jokaisen kuntalaisen oikeus. Ei-kiireelliseen hoitoon tulee päästä kuuden kuukauden kuluessa. Oulussa hoitoon pääsyä joutuu odottamaan jopa kymmenen kuukautta. Oltuaan kuusi kuukautta jonossa asiakas saa kirjeen, jossa kerrotaan jonotuksen päättyneen. Samalla kehotetaan varaamaan aika hammashoitoon. Tosin hoitoaika voi olla usean kuukauden päässä. Kesäkuussa hammashoidon jonossa oli 3700 potilasta ja keskimääräinen jonotusaika oli 7,2 kuukautta. 780 potilasta jonottanut yli kuusi kuukautta.

Suun terveydenhuollon henkilöstöä ei ole lisätty vuoden 2004 jälkeen. Siitä huolimatta hoidettujen potilaiden ja suoritettujen toimenpiteiden määrä on kasvanut voimakkaasti. Tämä ei kuitenkaan ole vastannut asiakasmäärän kasvua, ja hoitojonot ovatkin pidentyneet. Oulussa suun terveydenhuolto on kustannustehokasta. Toimenpidekustannukset ovat vertailukaupunkeja edullisemmat. Loputtomiin ei henkilökunta voi venyä. Henkilöstöä on lisättävä. Uusia tiloja tämä ei edellytä. Lisähenkilöstön avulla odotusajat lyhenevät ja voimme toimia hoitotakuun puitteissa.

Henkilölisäysten on oltava pysyviä. Yksittäiset jononpurkutalkoot eivät riitä. Yksittäistoimenpitein jonot ovat ennallaan taas vähän ajan päästä. Ostopalveluja ei tule käyttää. Yksityiset kyllä huomaavat, missä on rahastuksen paikka.

Vasemmistoliitto on lyhyen historiansa aikana kärsinyt vaalitappion toisensa jälkeen. Suvi-Anne Siimeksen valinta puolueen puheenjohtajaksi ja puolueen osallistuminen oikeistolaista politiikkaan toteuttaneisiin hallituksiin 1990-luvulla saivat aikaa paljon vahinkoa, joka vaikuttaa vieläkin.

Tappio eurovaaleissa oli odotettu. Puolue lähti vaaleihin heikoin eväin. Pitkäaikainen ja suosittu meppi Esko Seppänen ei enää asettunut ehdokkaaksi. Puolueen ehdokasasettelu oli heikko. Vaikka tarjolla oli hyviäkin ehdokkaita, liian monelta puuttui valtakunnallinen tunnettavuus. Useita kansanedustajia moititaan nyt siitä, etteivät he asettuneet ehdokkaiksi eurovaaleihin. Mutta haluttiinko esimerkiksi Lapin Esko-Juhani Tennilää tai Markus Mustajärveä ehdokkaaksi?

Epäilen vahvasti, että heitä ei haluttukaan. Luotettiin siihen, että ay-liikkeen suuren rahan turvin saadaan läpi mieluinen ja harmiton, EU-myönteinen ehdokas. Ongelmana on puolueen EU-linja: Suomen kansa ja etenkin Vasemmistoliiton kannattajat vastustavat EU:a, mutta puoluejohdossa tähän eurooppalaisen kapitalismin linnakkeeseen suhtaudutaan kovin kritiikittömästi.

Vasemmistoliittoa johtaa nyt Paavo Arhinmäki. Uuden puheenjohtajan tehtävä on vaativa. Jo puoluevaltuuston kokouksen valmistelu toi esille ikäviä realiteetteja. Puolueen mahdollinen vasemmistolaistumien ja radikalisoituminen pisti liikettä reformismin ja konsensuksen nimiin vannoviin “maltillisiin” voimiin. Onnea ja etenkin lujaa tahtoa uudelle puheenjohtajalle!

Demareista vasemmalla olevaa vasemmistopuoluetta tarvitaan. Vasemmistoliiton on tartuttava rohkeasti uusiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Yhtä tärkeää on ottaa oppia liikkeen historiallisesta kokemuksesta. Ovathan kommunistit ja kansandemokraatit olleet vahva tekijä taistelussa työväen ja vähävaraisen kansan oikeuksien ja hyvinvointivaltion puolesta.

Jos aiomme menestyä ja saada kansan luottamuksen, on meidän jatkossakin taisteltava yhdessä kansalaisten kanssa. Joukkotoiminnan organisointi ja mukanaolo siinä on välttämätöntä. Jos puolue pitäytyy vain porvarilliseen edustukselliseen demokratiaan, on edessä lopullinen kuihtuminen.

Vasemmistoliiton tulisi olla nimensä mukaisesti liitto, joka jatkaa SKDL:n perinteitä kooten yhteen eri sortin sosialisteja ja kommunisteja. Suomen kommunistisen puolueen yhteistyöpyyntöön on vastattava myönteisesti. Vaaliliitto SKP:n kanssa hyödyttää molempia osapuolia. Vaaliliitto olisi sitä paitsi tuonut Vasemmistoliitolle paikan europarlamentissa.